*

Immu

Syysasennus

Syysdynaaminen henkilö kokee itsensä syrjityksi ajassamme. Henkiset kurahaalarit synnyinlahjaksi saanutta silmätään epäluuloisesti. Myötäelävästi hymyilevä syysdynaamikko laukaisee pelkkiä pelkotiloja.

Kuuloetäisyydellä viritellään kolean avointa sananvaihtoa avohoidon ongelmista.
Syksyllä suomalaisen kuuluu hytistä apeana kuin riitettä vartoava lokakuinen puro ja sulkeutua vääntelemään sisimpänsä mustaa juurakkoa.

Sielullinen suolihuuhtelu korvataan parveilulla valaistusliikkeiden kirkasvalohyllystöllä.

Syksy nousee Puijon torniin vertautuvana piikkinä henkilökohtaisissa itsepetostilastoissa. Syyspaniikkia sairastavat alkavat harrastaa. Viimeisestä paikasta kalakukkokurssille nujakoidaan sydänystävien kesken. Moni hoksaa olohuoneen seinässä täkänää uupuvan tyhjiön. Kuntosalien ojentajalihasvahvistajia rasvataan. Kävelysauvatehtaat palkkaavat lisää väkeä. Mutta ylikierrosmaanikon ennuste on apea.

Ensimmäiseen vastamäkeen kaikki luhistuu. Ylikiihottunut sisäinen invalidi terveessä ruumiissa kapuaa kohta siihen Puijon torniin mielentilassa, jossa alastulon tyylipistekertymä ei ole keskeistä.

Edustamani seesteinen realisti kokee syksyn toisin.

Siinä missä sielunrakenteeltaan vauhko sinkoilee syysdepressiosta kaamosmasennuksen kautta kevätväsymykseen, siirtyy tyyni elämänhallitsija portaattomalla säädöllä vuodenajasta toiseen.

Pian ilmestyy kaikkien kiinteistönomistajien jäsenlehti. Oksat heilauttavat hyvästiksi kesäkäypäläisilleen ja varistavat ne haravoitaviksi. Ulkoilutuokion myönteisin puoli on, että puolisoni mielessä kirkastuvat taas eräät leimallisimmat luonteenpiirteeni.

Syksyn riemuihin kuuluu myös valojen virittäminen kotikatajaan. Siinä hyvä työ tekijäänsä palkitsee. Naapuruston jokseenkin pidäkkeettömästi ulkoileva lemmikki (säkäkorkeus toista metriä) oivaltaa syksyn tulleen ja ulvahtaa: "Jumankeuta, valaistu vessa!"

Ilo on myös järjestää joka syksyiset kynttiläillalliset, joiden aiheuttamasta kateudesta Pokka pitää -sarjan Hyacinth tuskin koskaan toipuisi.

Tarjolla on aina marinoitua poronkieltä. Vierasperheen rouvan tiedustellessa mistä on lähtöisin jylhän jälkiviipyilevä marinadin maku, on ilo tyydyttää hänen tiedonjanonsa maininnalla, että kyseessä on nimenomaan urosporon kieli.

Huomautettakoon, että vaihtuvuus vieraslistalla on taattu.

Kertoisin syysdynamiikasta laveamminkin mutta anoppini vävyn puoliso silmää tuossa olan takana sen verran syysdynaamisesti, että vaihdetaanpa tähän väliin levyä. Kappale on John Cagen 4.33. Se on parisuhteen syysasennusta parhaimmillaan, mittansa verran, neljä minuuttia kolmekymmentäkolme sekuntia, avohaavaa arpeuttavaa hiljaisuutta.

IMMU

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat

Sivut